Vaalivankkureiden vetäjät ja työntäjät

Uusimmat gallup-tulokset Pohjois-Savosta ja Varsinais-Suomesta antavat ajattelemisen aihetta sekä Perussuomalaisille että muille puolueille.

Gallupit eivät äänestä, ei niistä pidä riehaantua.

Perussuomalaisten nousu alkoi vuoden 2006 Presidentinvaaleista, mutta ratkaiseva sysäys eteenpäin olivat vuoden 2008 kuntavaalit. Silloin Perussuomalaisten kenttäväki teki talkoopohjalta uskomattoman kovan ehdokashankintatyön, joka käytännössä teki puolueesta valtakunnallisesti varteenotettavan vaihtoehdon.

Perussuomalaisten kannatuksen kasvun syyt ovat moninaiset; yksi keskeisimmistä on kunnissa tehty pohjatyö.

Nimet Pekka M. Sinisalo, Osmo Kokko, Pirkko Mattila, Ari Jalonen, Anneli Manninen, Ville Vähämäki, Marke Tuominen, muutamia mainitakseni ja muitakaan unohtamatta, ovat kotipaikkakunnillaan näkyviä Perussuomalaisia. Heidänkaltaiset paikalliset toimijat ovat Perussuomalaisten kannatuksen kivijalka.

Kunnissa syttyy kiinnostus ja kasvaa kokemus sekä sitoutuminen.

Eurovaaleissa Perussuomalaiset haastoivat vanhojen puolueiden Eurooppa-politiikan. Tulos oli hyvä. Usko omaan aloitteeseen ja omaan työhön toi tulosta. Vuodenvaihteessa 2009/2010 kannatuksemme gallupeissa notkahti alaspäin. Hätäisimmät omassakin porukassa arvelivat puheenjohtajan lähdön EU-parlamenttiin olleen virhe.

Sitä se ei ollut. Yhden kärjen taakse oli  tullut paljon paikallisia toimijoita. He ottivat vastuuta ja paikallista näkyvyyttä puoluejohdon ohella. Suunta kääntyi ja nousu alkoi.

Politiikassa on oltava oma sunnitelma ja näkemys. Tahtoa ja tunnetta. Uskoa omaan tekemiseen. Virheitä ei pidä pelätä, niitä tulee kaikille. Pitää voittaa sekä epäonnistumisen että onnistumisen pelko. Olla oma itsensä.

Perussuomalaiset ovat vaalivankkureidensa vetäjät. Sitten ovat vielä työntäjät.

Kritiikki kuuluu politiikkaan. Pureva ja perusteltu kritiikki on paikallaan. Aina. Asiaton mollaus ei toimi. Perussuomalaiset ovat kaukana virheettömyydestä. Sekä puolueena että ihmisinä.

Ketkä sitten työntävät Perussuomalaisten vaalivankkureita?

Eniten ne, jotka sitä vähiten haluavat.

Se porukka, josta Professori Vilho Harle osuvasti Helsingin Sanomissa kirjoitti.

Valtavan palautetulvan vuoksi en ole enää pariin viikkoon pystynyt purkamaan sähkö- ja kirjepostejani, puheluista puhumattakaan,  tyydyttävällä tavalla.

Olen siitä pahoillani. Vastaukset viipyvät.

Perussuomalaisten vaalitaistelun johtaminen, työt sekä Suomessa että Brysselissä, ovat haastava yhdistelmä.

Tänään käyn Korsossa. Ja saunassa. Mitä muuta päivä tuo tullessaan jää nähtäväksi. Todennäköisesti sekä vetoa että työntöä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu